11 elokuuta 2017

Ihanat tähtiputket

Olen ennenkin turissut tähtiputkista ja syykin on selvä, tykkään niistä kuin hullu puurosta! Kasvi on vaivaton ja viehättävä. Tämäkin perenna on parhaimmillaan ryhmänä, yksittäinen kukka on aika vaatimaton, läheltä tarkasteltuna toki kiehtova, mutta näyttävyyttä kukkapenkkiinsä saa istuttamalla näitä heti suosiolla useamman taimen. 


Takana oleva tummanpunainen isotähtiputki on 'Rubra', vaaleanpunainen on ehkä 'Roma'


Omaan jonkinlaista taipumusta keräilyyn, joten isotähtiputkiakin on tullut hommattua eri lajikkeita. Nimilaput on jopa tallessa, mutta eipä mulla enää ole hajuakaan, kuka näistä on kuka. 



'Rubra' on kasvultaan selvästi matampi kuin vaaleanpunainen toverinsa.




 Isotähtiputket ovat siksikin mainioita kasveja, että ne ujuttautuvat toisten kasvien lomaan, mutta niillä ei ole rasittavaa taipumusta kaatuilla tai kasvaa holtittomiin mittoihin. Koristeheinien kanssa ne sopivat mahtavasti yhteen.

Kaukasiantähtiputki-Astrantia maxima
 Kaukasiantähtiputki poikkeaa hieman muista tähtiputkista. Sen kukat ovat selvästi suuremmat ja muodoltaan yksinkertaisemmat. Lehdistö sillä on kiiltävän vihreä. Kuten kaikki tähtiputket, myös tämä kukkii pitkään. Kaukasiantähtiputki myös leviää suhteellisen hanakasti.




Lajikkeiden erot ovat välillä hiuksenhienoja. Tällä suloisella valkoisella isotähtiputkella on viehättävät punerrukset terälehtien ulkosyrjällä. 


Tällä valkoisella lajikkeella puolestaan on vihertävää joukossa. Toinen on varmaankin 'Shaggy' ja toinen ns. alkuperäinen laji Astrantia Major. Onko kellään teistä lukijoista parempaa tietoa?  



Tänä kesänä puutarha on saanut olla villinä ja luonnollisena, en jaksa taistella luonnonvoimia vastaan, koska se olisi turhaa ja toistaalta villi, huoleton ja niittymäinen puutarha innostaa aina vaan enemmän. Isotähtiputket ainakin istuvat siihen ideologiaan mainiosti.

Bloggeri ilmeisesti vastustaa ajatusta, koska kuvien lisääminen oli tänään työn ja tuskan takana. Lopetan siis tältä erää tähän, ennen kuin heitän tietokoneen ikkunasta isotähtiputkipuskaan. 😉


Aurinkoista viikonloppua!



30 heinäkuuta 2017

Sinivaleunikko-Meconopsis betonicifolia

Harva perenna saa osakseen niin suurta ihailua kuin taivaansinisin kukin kukkiva sinivaleunikko. Kukat ovat suuret ja unikkomaiset, kuten kasvin nimestä voi päätellä. Tänä vuonna sinivaleunikkoni ovat kukkineet kauan ja runsaasti. Kukintaa on jatkunut jo kuukauden päivät ja vielä on mukavasti nuppuja jäljellä. 







Sinivaleunikon sanotaan viihtyvän happamassa maassa ja puolivarjossa. Näyttää vahvasti siltä, että kun tämän kasvin onnistuu istuttamaan sille mieluisaan kasvupaikkaan, se kyllä viihtyy vuodesta toiseen ja leviääkin. Monen kasvin kohdalla talvimärkyys on tappavaa, eikä sinivaleunikkokaan tee sen suhteen poikkeusta. Kasvi kannattaakin istuttaa kohopenkkiin suojaisalle paikalle.



Kukkien väri vaihtelee valon määrän mukaan, aurinkoisella säällä väri taittaa lähes turkoosiin. 


 Illan hämärässä kukissa hehkuu syvempi sini.


Sadetta silkkipaperin ohuet terälehdet eivät ruskettumatta kestä, mutta kosteus on saanut sinivaleeni kasvamaan suuriksi, lehdilläkin on kokoa ihan kunnolla. Voipi olla, että tasaisen kosteuden innoittamana nuppuja on nyt kehittynyt runsaasti. Kukintaa taitaa riittää vielä useammaksi viikoksi.


Sinivaleunikko on roteva kasvi, jolla on suuret lehdet

Hyvällä tuurilla sinivaleunikko kylväytyy kasvupaikallalleen ja mikäs onkaan sen ihanampaa, kuin vuosi vuodelta laajentuva sinivaleunikkokasvusto. Kotilot ja etanat vaikuttaisivat jättävän kasvin rauhaan. Sinivaleunikon karvaisuus ei taida hyväillä nilviäisten makuhermoja, mikä nostaa heti sinivaleunikon pisteitä meikäläisen silmissä!

Siemenkodat kypsyvät




23 heinäkuuta 2017

Kellukoita ja akileijoja

Mikäli tykkäät koristella puutarhaasi kevein ja siroin kukin, ovat koristekellukat ja akileijat siihen hommaan erittäin soveltuvia. Molemmat kukkivat kesäkuun puolella ja kukkivat vieläpä mukavan kauan. Akileijat varsinkin kukkivat pitkään, mikäli nyppii kukkineet kukat pois, jolloin kasvi kehittää uusia nuppuja siementen sijaan. 


Sekä kellukat että akileijat kukkivat tänä vuonna hyvin. Akileijat ovat kuulleet toiveeni ja ovat levittäytyneet pitkin puutarhaa ansiokkaasti ja kellukatkin näyttävät tuuhentuvan vuosi vuodelta. Persikansävyisen kellukka 'Mai Tain' kavereiksi olen hommannut muitakin lajikkeita. Punertava ja kerrottu lajike, jonka nimeä en nyt millään muista, on hirmu kaunis, mutta sen kukat suuntautuvat alaspäin, toisin kuin 'Mai Tailla', jonka kukat katsovat kohti taivasta.





Akileijoja olen keräillyt taimina ja yrittänyt kasvattaa siemenestäkin. Siemenkasvatukset ovat vihdoin alkaneet kukkia, mutta kärsivällisyyttä se homma vaatii. Siemenet eivät myöskään aina idä ihan helpolla, kylmäkäsittelykin on usein tarpeen.


Perinteiset lehtoakileijat kyllä leviävät erittäin helposti. Eikä siinä mitään, pidän niistä kovasti. Kukinnan jälkeen leikkaan nykyään kukkavarret poikki, enkä anna kasvien enää siementää. 





'Nora Barlow' on kerrottu lehtoakileija. Se on kyllä aika söötti pörröisine kukkineen. 


'William Guinness' puolestaan on hieno siksi, että siinä yhdistyy dramaattinen tumma purppura ja valkoinen väri. Näitä olen siemenestä kasvatellut ja ihan näyttävä kasvi tämä on, mutta ei ehkä ihan niin hieno mitä ajattelin. Kukat ovat suhteellisen pienet mielestäni.
 


Jaloakileija 'Kristall' sitä vastoin kukkii suurin kukin. Sillä on pitkät kannukset ja puhtaan valkoisuuden rikkoo ainoastaan keltainen sisus. 



Valkoisen rinnalle tarvitaan varsinkin tänä vuonna tietysti ripaus sinistä, jota tarjoilee alppiakileija. Sen olen joskus Lidlin juurakoista kasvattanut. Lidlin juurakoita voi kyllä kehua, hintaansa nähden ihan kelpokasveja niistä on aina tullut. Toisin kuin joistakin kalliimmista hankinnoista.



Loppuun vielä kuva, jossa on ihanaisia kellukoita ja näköjään puolitoista akileijaakin on mahtunut kuvaan mukaan. Kohta on jo heinäkuukin lopussa, kesä on mennyt vähän niin kuin kesää odotellessa. Välillä sentään aurinkokin paistaa sateen keskellä. Kastella ei ole ainakaan tarvinnut, hyvä juttu sekin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

22 kesäkuuta 2017

Pitkästä aikaa

Blogissani vallinnut hiljaisuus johtuu siitä, että elämä on ollut viime ajat erittäin raskasta. Pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan tässä kuitenkin talssitaan kohti parempia aikoja, siihen on uskottava. Ajattelin jakaa kanssanne puutarhani tulppaaniloistoa, joka nyt tosin on jo auttamatta ohi.

Näiden kuvien myötä toivotan teille kaikille oikein mukavaa juhannuksen aikaa!

Blue diamond on tosiaan aikamoinen jalokivi. Kaunis väri ja pionimainen muhkeus.

Ehkä Peace Flame

Miss Elegance oli hyvin ihastuttava


Tämä on ehkä Amor

Esprit oli hyvin kaunis ripsureunainen tulppaani


Oxford Wonder hehkui sekin oranssia

Queen of night vaalemman kaverin syleilyssä


Valkoisen penkin loistosta vastasivat Purissima, Mount Tacoma, Spring Green ja White Elegance



17 toukokuuta 2017

Sininen hetki

Lämpimien päivien houkuttamana puutarhasta löytyy jälleen uutta ihasteltavaa. Väreistä löytyy nyt paljon sinertäviä sävyjä. Helmililjat ovat varmasti yksiä puutarhan sinisimpiä kukkijoita. Ne ovat jaksaneet kukkia puutarhassani vuodesta toiseen ilman sen kummempaa hoitoa. Yleensä helmililjani ovat tosin kukkineet hieman aikaisemmin, mutta tämä keväthän on tunnetusti säiden puolesta ollut outouksia täynnä.




Hämmästyin sitäkin, että kevätkurjenmiekatkin kukkivat vasta nyt. Yleensä ne kukkivat heti lumien sulettua, maalis-huhtikuussa. Kasvi kukkii ensin ja kasvattaa vasta sen jälkeen pitkät ohuet lehtensä.




Ehkäpä yksi suloisimmista sinisistä kukkijoista on kaihonkukka. Jonkin aikaa sitten kukkia oli auki vain yksi siellä ja toinen täällä, nyt kukinta on jo runsaimmillaan. Kevätkaihonkukan pieniä kukkia kannattaa kumartua tutkimaan ihan läheltä, jolloin huomaa niiden yksinkertaisen kauneuden. Kaihonkukka on lempeästä ulkonäöstään huolimatta varsin sitkeä. Se muodostaa mattomaista, rönsyilevää kasvustoa, jolla se leviää kiitettävästi. Kukkapenkkiin en ole sitä päästänytkään, vaan se saa rehottaa pihan luonnonmukaisemmalla alueella.



Idänsinililjat ne vasta leviävätkin joka paikkaan! Niistä ei kuitenkaan ole mitään harmia. Oikeastaan on vaan aika suloista, miten ne saavat puutarhan kylpemään värissä ja lisäävät pihaan luonnonmukaista ilmettä. Kevätkukissa käy aurinkoisena päivänä aikamoinen kuhina ja surina. Mehiläiset ja kimalaiset nauttivat kevättarjoilusta lentäen antaumuksella kukasta kukkaan.




Kirjopuntarpää on muuten yksi suosikkiheinistäni. Sen väritys on hienon kellertävä ja se aloittaa kasvun varhain. Sekin on saanut kavereikseen joukon joka paikkaan levittäytyvistä idänsinililjoista.



Kevättähdet ovat myös innokkaita leviämään. Ihania kasvustoja saa, kun ymppää yhteen niin sinisiä, valkoisia kuin vaalenapunaisiakin kevättähtiä. Vaaleanpunaiset ovat suosikkejani, mutta kyllä nämä sinisetkin kauniita ovat.



Metsäalppikellon pikkuruiset kukat ovat nyt auenneet. Ne ovat ihania, ihan kuin kasvi olisi pukeutunut kevään kunniaksi rimpsuhameisiin. Suuret ja muhkeat kukkijat ovat puutarhassa tietysti kauniita ja vievät huomion, mutta joskus sitä vaan ihastuu näihin pieniin herkkiksiin enemmän.

Pensasaidan alustaa värittää sinivuokot ja idänsinililjat

Aurinkoisia päiviä kaikille!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...