23 heinäkuuta 2017

Kellukoita ja akileijoja

Mikäli tykkäät koristella puutarhaasi kevein ja siroin kukin, ovat koristekellukat ja akileijat siihen hommaan erittäin soveltuvia. Molemmat kukkivat kesäkuun puolella ja kukkivat vieläpä mukavan kauan. Akileijat varsinkin kukkivat pitkään, mikäli nyppii kukkineet kukat pois, jolloin kasvi kehittää uusia nuppuja siementen sijaan. 


Sekä kellukat että akileijat kukkivat tänä vuonna hyvin. Akileijat ovat kuulleet toiveeni ja ovat levittäytyneet pitkin puutarhaa ansiokkaasti ja kellukatkin näyttävät tuuhentuvan vuosi vuodelta. Persikansävyisen kellukka 'Mai Tain' kavereiksi olen hommannut muitakin lajikkeita. Punertava ja kerrottu lajike, jonka nimeä en nyt millään muista, on hirmu kaunis, mutta sen kukat suuntautuvat alaspäin, toisin kuin 'Mai Tailla', jonka kukat katsovat kohti taivasta.





Akileijoja olen keräillyt taimina ja yrittänyt kasvattaa siemenestäkin. Siemenkasvatukset ovat vihdoin alkaneet kukkia, mutta kärsivällisyyttä se homma vaatii. Siemenet eivät myöskään aina idä ihan helpolla, kylmäkäsittelykin on usein tarpeen.


Perinteiset lehtoakileijat kyllä leviävät erittäin helposti. Eikä siinä mitään, pidän niistä kovasti. Kukinnan jälkeen leikkaan nykyään kukkavarret poikki, enkä anna kasvien enää siementää. 





'Nora Barlow' on kerrottu lehtoakileija. Se on kyllä aika söötti pörröisine kukkineen. 


'William Guinness' puolestaan on hieno siksi, että siinä yhdistyy dramaattinen tumma purppura ja valkoinen väri. Näitä olen siemenestä kasvatellut ja ihan näyttävä kasvi tämä on, mutta ei ehkä ihan niin hieno mitä ajattelin. Kukat ovat suhteellisen pienet mielestäni.
 


Jaloakileija 'Kristall' sitä vastoin kukkii suurin kukin. Sillä on pitkät kannukset ja puhtaan valkoisuuden rikkoo ainoastaan keltainen sisus. 



Valkoisen rinnalle tarvitaan varsinkin tänä vuonna tietysti ripaus sinistä, jota tarjoilee alppiakileija. Sen olen joskus Lidlin juurakoista kasvattanut. Lidlin juurakoita voi kyllä kehua, hintaansa nähden ihan kelpokasveja niistä on aina tullut. Toisin kuin joistakin kalliimmista hankinnoista.



Loppuun vielä kuva, jossa on ihanaisia kellukoita ja näköjään puolitoista akileijaakin on mahtunut kuvaan mukaan. Kohta on jo heinäkuukin lopussa, kesä on mennyt vähän niin kuin kesää odotellessa. Välillä sentään aurinkokin paistaa sateen keskellä. Kastella ei ole ainakaan tarvinnut, hyvä juttu sekin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

22 kesäkuuta 2017

Pitkästä aikaa

Blogissani vallinnut hiljaisuus johtuu siitä, että elämä on ollut viime ajat erittäin raskasta. Pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan tässä kuitenkin talssitaan kohti parempia aikoja, siihen on uskottava. Ajattelin jakaa kanssanne puutarhani tulppaaniloistoa, joka nyt tosin on jo auttamatta ohi.

Näiden kuvien myötä toivotan teille kaikille oikein mukavaa juhannuksen aikaa!

Blue diamond on tosiaan aikamoinen jalokivi. Kaunis väri ja pionimainen muhkeus.

Ehkä Peace Flame

Miss Elegance oli hyvin ihastuttava


Tämä on ehkä Amor

Esprit oli hyvin kaunis ripsureunainen tulppaani


Oxford Wonder hehkui sekin oranssia

Queen of night vaalemman kaverin syleilyssä


Valkoisen penkin loistosta vastasivat Purissima, Mount Tacoma, Spring Green ja White Elegance



17 toukokuuta 2017

Sininen hetki

Lämpimien päivien houkuttamana puutarhasta löytyy jälleen uutta ihasteltavaa. Väreistä löytyy nyt paljon sinertäviä sävyjä. Helmililjat ovat varmasti yksiä puutarhan sinisimpiä kukkijoita. Ne ovat jaksaneet kukkia puutarhassani vuodesta toiseen ilman sen kummempaa hoitoa. Yleensä helmililjani ovat tosin kukkineet hieman aikaisemmin, mutta tämä keväthän on tunnetusti säiden puolesta ollut outouksia täynnä.




Hämmästyin sitäkin, että kevätkurjenmiekatkin kukkivat vasta nyt. Yleensä ne kukkivat heti lumien sulettua, maalis-huhtikuussa. Kasvi kukkii ensin ja kasvattaa vasta sen jälkeen pitkät ohuet lehtensä.




Ehkäpä yksi suloisimmista sinisistä kukkijoista on kaihonkukka. Jonkin aikaa sitten kukkia oli auki vain yksi siellä ja toinen täällä, nyt kukinta on jo runsaimmillaan. Kevätkaihonkukan pieniä kukkia kannattaa kumartua tutkimaan ihan läheltä, jolloin huomaa niiden yksinkertaisen kauneuden. Kaihonkukka on lempeästä ulkonäöstään huolimatta varsin sitkeä. Se muodostaa mattomaista, rönsyilevää kasvustoa, jolla se leviää kiitettävästi. Kukkapenkkiin en ole sitä päästänytkään, vaan se saa rehottaa pihan luonnonmukaisemmalla alueella.



Idänsinililjat ne vasta leviävätkin joka paikkaan! Niistä ei kuitenkaan ole mitään harmia. Oikeastaan on vaan aika suloista, miten ne saavat puutarhan kylpemään värissä ja lisäävät pihaan luonnonmukaista ilmettä. Kevätkukissa käy aurinkoisena päivänä aikamoinen kuhina ja surina. Mehiläiset ja kimalaiset nauttivat kevättarjoilusta lentäen antaumuksella kukasta kukkaan.




Kirjopuntarpää on muuten yksi suosikkiheinistäni. Sen väritys on hienon kellertävä ja se aloittaa kasvun varhain. Sekin on saanut kavereikseen joukon joka paikkaan levittäytyvistä idänsinililjoista.



Kevättähdet ovat myös innokkaita leviämään. Ihania kasvustoja saa, kun ymppää yhteen niin sinisiä, valkoisia kuin vaalenapunaisiakin kevättähtiä. Vaaleanpunaiset ovat suosikkejani, mutta kyllä nämä sinisetkin kauniita ovat.



Metsäalppikellon pikkuruiset kukat ovat nyt auenneet. Ne ovat ihania, ihan kuin kasvi olisi pukeutunut kevään kunniaksi rimpsuhameisiin. Suuret ja muhkeat kukkijat ovat puutarhassa tietysti kauniita ja vievät huomion, mutta joskus sitä vaan ihastuu näihin pieniin herkkiksiin enemmän.

Pensasaidan alustaa värittää sinivuokot ja idänsinililjat

Aurinkoisia päiviä kaikille!

12 toukokuuta 2017

Sitä samaa

Kevät etenee tuskastuttavan hitaasti, lähinnä tämä kylmyys ärsyttää. Toisaalta nyt on mainiot ilmat tehdä puutarhatöitä, eipä ainakaan heti iske hiki. Olen poistanut varjostuspeitteet ikivihreiltä ja siistinyt kukkapenkit kuntoon. Nurmikko on vihertynyt haravoinnin seurauksena mukavasti. Vielä pitäisi hieman lannoittaa ja ehkä kalkitakin. Suurempia muutostöitä ei ole tälle keväälle tiedossa, mutta aina sitä vaan tekemistä löytyy pienemmästäkin puutarhasta.


Valkoinen tarhakylmänkukka on intoutunut kukkimaan. Sillä onkin varsin kätevä karvapeite suojanaan, joten sitä eivät pienet pakkaset nujerra. Tämä valkoinen versio on kyllä huikean ihana! Perinteinen lila on vielä nupuilla. Minulla oli joskus punainenkin tarhakylmänkukka, mutta siitä ei kyllä enää näy jälkeäkään.




Puissa ei vielä oikein vihreää näy, mutta happomarjoista väriä löytyy. Pidän kovasti näistä pienistä pensaista, jotka tuovat väriä varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn asti. Niiden punaiset marjat koristavat maisemaa vielä kauan senkin jälkeen, kun lehdet ovat tippuneet.








Kevättähdet jaksavat vielä kukoistaa, krookusten aika alkaa olla ohi. Viileät ilmat ovat venyttäneet pienten sipulikukkien kukintaa, tosin pitkäkorva on käynyt verottamasta osan kukista parempiin suihin. Eipä tarvi sitten ottaa tavaksi tuommoista röyhkeilyä.




Posliinihyasintit kukkivat nekin vielä. Näillä on hauska raitava väritys kukissaan. Suomalaista sinivalkoista fiilistä.



Jihuu, metsäalppikellossani on nuppuja ensimmäisen kerran!



Tarhavarjohiipat hiippailevat esiin maan uumenista. Tiettyjen kasvien selviämisestä talven yli on erityisen innoissaan. Varjohiippojen pikkuiset sievät kukat ja erikoinen lehdistö on tehneet siitä yhden suosikkikasvini.



Metsikön puolella kukkivat vielä sinivuokot ja valkovuokot ja niiden kauneutta on vaikea kiistää. Puutarhakasvit ovat ihania, mutta niin ovat nämä luonnonvaraiset aarteemmekin. 

Mukavaa viikonloppua ja aurinkoista tulevaa äitienpäivää kaikille!

02 toukokuuta 2017

Jo toukokuu!

Arkeen on palattu, toivottavasti vappunne sujui rattoisasti. Säiden puolesta ei ainakaan ollut yksitoikkoista... Mieleen jää toppatakkikylmyys ja hanget korkeat nietokset. No, onneksi nyt on päästy vuodenaikaan sopivampaan säähän, ettei tarvitse sentään joululauluja lauelella. Puutarhassa kevät etenee pienin askelin. Tein pienen kierroksen kameran kanssa, tervetuloa mukaan!


Kevättähdet ovat alkaneet kukkia. Nämä ovat kyllä suloisia ja tuntuvat leviävän puutarhassa ihan reippaasti. Keväisiä sipulikukkia ei voi koskaan olla liikaa, joten leviäminen on tässä tapauksessa oikein positiivista.




Tämä vaaleanapunertava isokevättähti on suosikkini. Kukissa on tosi kaunis sävy, joka ei tästä kuvasta parhaalla mahdollisella tavalla välity.



Muutama talventähtikin on intoutunut kukkimaan. Nämähän ovat oikeasti pikkukukkaisia, kuvassa näyttävät jättimäisiltä. Talventähdet ovat yleensä kukkineet paljon aikaisemmin, luulinkin niiden jo häippäiseen puutarhasta kokonaan. Kukka on vahvan keltainen, mutta keväällä keltainen väri näyttää just kivalta ja piristävältä.



Joko kyllästyttää krookuskuvat? Niitä meinaan on jälleen vuorossa. Krookukset kukkivat nyt niin hienosti, että eipä niitä raaski olla kuvaamattakaan, vaikka riskinä onkin samantyyppisten kuvien kierrättäminen.

Tyylikästä raitaa
Pehmeää lilaa

Ja hienostunutta keltaista. Sävyjä siis riittää



Tällaista valkoista peitettä katselee puutarhassa mielellään...


Ensimmäinen kaihonkukka on auennut. Aika liikuttava.



Sinivuokot ovat kukkineet täällä päin jo tovin. Omassa puutarhassani ne ehtivät kukkaan aina viiveellä, mutta nyt kukkivat. Sinivuokoissa on havaittavissa monenlaista sävyä. Jotkut ovat enemmän sinertäviä ja toiset taas lähes liiloja.


Pari valkovuokon kukkaakin on jo auennut

Mukavaa toukokuuta!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...