29 tammikuuta 2018

Varjo- ja marhanliljat

Monille tuttujen tarha- ja värililjojen näyttävyyttä tuskin kukaan voi kiistää. Varjoliljat puolestaan eivät ole kukinnaltaan yhtä mahtipontisia, mutta erittäin viehättäviähän nämä ovat. Kukat ovat kuin laskuvarjoja ja niiden täpläkuvioita on hauska tutkia. Miinuksena on liljojen hidas leviäminen ja sipulien kallis hinta.  Varjoliljat lisääntyvät siemenistä, mutta muistan lukeneeni, että siementaimet kukkivat 4 tai 5 vuoden kuluttua. Kuka semmoista aikaa jaksaa odotella?! Jotkut ahkerat lisäävät liljojaan sivusipuleista ja sipulisuomuistakin, mutta en ole näihin hommiin ollenkaan perehtynyt. Kuulostaa ihan liian monimutkaiselta.


Tilasin joskus Kauppilasta marhanliljan sipuleita. Ne eivät kukkineet heti, vissiin pari vuotta siihen ainakin meni. Osa heitti veivinsäkin jo ensimmäisenä talvena, mutta muutama sitkeä lilja jäi henkiin. Marhanliljojen kohdalla siementaimista ei vissiin saa emokasvin näköisiä yksilöitä, vai muistankohan ihan väärin... Marhanliljat ovat siis varjoliljan ja täpläliljan risteymiä.



Olen aikanaan ollut tolkuttoman huono ottamaan ylös mitään lajikkeiden nimiä, joten eipä ole näistä tietoa mitä ovat. Se hieman harmittaa, ja sittemmin olen pyrkinyt tsemppamaan asiassa ja olen aika hyvin kartalla siitä, minkänimisiä kasveja pihallani kasvaa. En tosiaankaan enää luota siihen, että kyllähän sitä nyt kukkansa muistaa, ei tosiaankaan muista! Talven aikana pääkoppa tyhjenee niin tehokkaasti, että keväällä on aina ihan yhtä yllättävää löytää puutarhastaan "uusia" kasveja.




Nämä liljat hukkuvat helposti taustaansa, joten kasvikavereiden miettimiseen kannattaa panostaa. Punertavalehtinen syyskimikki sopii ihan kivasti tämän marhanliljan kaveriksi sekä suurien lehtiensä että värinsä puolesta.




Valkoisesta varjoliljastahan tämä innostus lähti. Se oli aikanaan pakko saada ja onhan se tolkuttoman kaunis. Puhtaan valkoiset kukat näyttävät satumaisilta "leijuessaan" puutarhan hämärässä nurkkauksessa. Tämä takia voisi ehkä kaivaa kuvettaan ja hommata pari sipulia lisää.



16 tammikuuta 2018

Kesän muistoja

Eipä ollut viime kesä puutarhurin unelma säiden puolesta. Mieleen jäi sateet ja kylmyys ja kylmyys ja sateet. Eihän sitä saisi pienestä lannistua, mutta kyllä jossain vaiheessa rupesi niin lujaa ärsyttämään, että heitin puutarhahanskat nurkkaan. Kuviakin tuli otettua tosi vähän. Noita kuvia näin talven keskellä katsellessani, tajusin kuitenkin että on se kesä silti vaan hienoa aikaa, vaikka ei säät aina kohdallaan olisikaan. On kukkia, vehreä luonto ja valoa! Iloiten olenkin ottanut vastaan jokaiseen päivään lisääntyvät valoisat minuutit. Kohta on taas kevät ja uusien unelmien aika.



Kärhöjä on kiva kuvata, kun ovat niin kuvauksellisia. Uskollinen kärhöni 'Hagley Hybrid' kukkii aina runsaasti ja kauan. Sen kukat eivät sateistakaan piittaa.


Aurinkokin on todistettavasti joskus paistanut!



Hopeamaruuna on ihan viehko tapaus värinsä puolesta. Sopii kivasti kaveriksi monelle kasville. Tuppaa vaan leviämään melko tehokkaasti, joten kurittaa sitä pitää. Yleensä se pysyy myös tukevasti pystyssä, mutta viime kesänä jouduin sitäkin tukemaan sateista johtuen.


Liljoja taidan laittaa keväällä lisää. Ne sentään lähtökohtaisesti kukkivat hyvin ja pysyvät pystyssä. Vaikka tykkään tehdä puutarhassa kokeiluja ja haalia vähän erikoisempiakin kasveja, on hyvä että penkeissä on joitakin peruskasveja, jotka kukoistavat aina.



'Spring Pink'



Siemenkylvöjen osalta ei viime kesä ollut menestystarina. En kylvänyt kuin koristetupakoita ja leijonankitoja. Molemmat kyllä kukkivat, mutta meni pitkälle loppukesään. Onneksi penkeissä on näitä itsekseen kylväytyjiä, kuten tämä maariankello.






Sormustinkukat kuuluvat niihin peruskasveihin, jotka kukkivat aina. Ne taisivat viihtyä kesän kosteudessa, kun kasvoivat ihan kunnon mittoihin.


Ruusuthan eivät tunnetusti sateista pidä ja se tuli nähtyä. Kukat ja nuput ruskettuivat ja kameran kanssa sai olla nopea, jos halusi edes muutaman kunnon kuvan. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

23 joulukuuta 2017

Tunnelmallista joulua!

Tervehdys pitkästä aikaa! Blogini on viettänyt hiljaiseloa, mutta näin kun kevättä kohti jo kovaa kyytiä mennään, niin eiköhän tämä tästä henkiin vielä herää. Nyt kuitenkin oikein suloista joulua kaikille lukijoille!




11 elokuuta 2017

Ihanat tähtiputket

Olen ennenkin turissut tähtiputkista ja syykin on selvä, tykkään niistä kuin hullu puurosta! Kasvi on vaivaton ja viehättävä. Tämäkin perenna on parhaimmillaan ryhmänä, yksittäinen kukka on aika vaatimaton, läheltä tarkasteltuna toki kiehtova, mutta näyttävyyttä kukkapenkkiinsä saa istuttamalla näitä heti suosiolla useamman taimen. 


Takana oleva tummanpunainen isotähtiputki on 'Rubra', vaaleanpunainen on ehkä 'Roma'


Omaan jonkinlaista taipumusta keräilyyn, joten isotähtiputkiakin on tullut hommattua eri lajikkeita. Nimilaput on jopa tallessa, mutta eipä mulla enää ole hajuakaan, kuka näistä on kuka. 



'Rubra' on kasvultaan selvästi matampi kuin vaaleanpunainen toverinsa.




 Isotähtiputket ovat siksikin mainioita kasveja, että ne ujuttautuvat toisten kasvien lomaan, mutta niillä ei ole rasittavaa taipumusta kaatuilla tai kasvaa holtittomiin mittoihin. Koristeheinien kanssa ne sopivat mahtavasti yhteen.

Kaukasiantähtiputki-Astrantia maxima
 Kaukasiantähtiputki poikkeaa hieman muista tähtiputkista. Sen kukat ovat selvästi suuremmat ja muodoltaan yksinkertaisemmat. Lehdistö sillä on kiiltävän vihreä. Kuten kaikki tähtiputket, myös tämä kukkii pitkään. Kaukasiantähtiputki myös leviää suhteellisen hanakasti.




Lajikkeiden erot ovat välillä hiuksenhienoja. Tällä suloisella valkoisella isotähtiputkella on viehättävät punerrukset terälehtien ulkosyrjällä. 


Tällä valkoisella lajikkeella puolestaan on vihertävää joukossa. Toinen on varmaankin 'Shaggy' ja toinen ns. alkuperäinen laji Astrantia Major. Onko kellään teistä lukijoista parempaa tietoa?  



Tänä kesänä puutarha on saanut olla villinä ja luonnollisena, en jaksa taistella luonnonvoimia vastaan, koska se olisi turhaa ja toistaalta villi, huoleton ja niittymäinen puutarha innostaa aina vaan enemmän. Isotähtiputket ainakin istuvat siihen ideologiaan mainiosti.

Bloggeri ilmeisesti vastustaa ajatusta, koska kuvien lisääminen oli tänään työn ja tuskan takana. Lopetan siis tältä erää tähän, ennen kuin heitän tietokoneen ikkunasta isotähtiputkipuskaan. 😉


Aurinkoista viikonloppua!



30 heinäkuuta 2017

Sinivaleunikko-Meconopsis betonicifolia

Harva perenna saa osakseen niin suurta ihailua kuin taivaansinisin kukin kukkiva sinivaleunikko. Kukat ovat suuret ja unikkomaiset, kuten kasvin nimestä voi päätellä. Tänä vuonna sinivaleunikkoni ovat kukkineet kauan ja runsaasti. Kukintaa on jatkunut jo kuukauden päivät ja vielä on mukavasti nuppuja jäljellä. 







Sinivaleunikon sanotaan viihtyvän happamassa maassa ja puolivarjossa. Näyttää vahvasti siltä, että kun tämän kasvin onnistuu istuttamaan sille mieluisaan kasvupaikkaan, se kyllä viihtyy vuodesta toiseen ja leviääkin. Monen kasvin kohdalla talvimärkyys on tappavaa, eikä sinivaleunikkokaan tee sen suhteen poikkeusta. Kasvi kannattaakin istuttaa kohopenkkiin suojaisalle paikalle.



Kukkien väri vaihtelee valon määrän mukaan, aurinkoisella säällä väri taittaa lähes turkoosiin. 


 Illan hämärässä kukissa hehkuu syvempi sini.


Sadetta silkkipaperin ohuet terälehdet eivät ruskettumatta kestä, mutta kosteus on saanut sinivaleeni kasvamaan suuriksi, lehdilläkin on kokoa ihan kunnolla. Voipi olla, että tasaisen kosteuden innoittamana nuppuja on nyt kehittynyt runsaasti. Kukintaa taitaa riittää vielä useammaksi viikoksi.


Sinivaleunikko on roteva kasvi, jolla on suuret lehdet

Hyvällä tuurilla sinivaleunikko kylväytyy kasvupaikallalleen ja mikäs onkaan sen ihanampaa, kuin vuosi vuodelta laajentuva sinivaleunikkokasvusto. Kotilot ja etanat vaikuttaisivat jättävän kasvin rauhaan. Sinivaleunikon karvaisuus ei taida hyväillä nilviäisten makuhermoja, mikä nostaa heti sinivaleunikon pisteitä meikäläisen silmissä!

Siemenkodat kypsyvät




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...